Kreegah bundolo! Kuinka piirtää viidakon kuningas?
Ensimmäinen tekemäni Tarzan-piirros vuosiin. Lapsena tätä sarjakuvasankaria tuli piirrettyä jatkuvasti.
Muistoja 80-luvulta!
Peruskoulun ensimmäiselle luokalle mennessä äiti tilasi mulle Tarzan-sarjakuvalehden. Varmaan ajatuksena oli, että se kannustaisi poikaa lukuhommiin. Sarjakuvaruutuja ihmetellessä olisi motivaatiota tavata aakkosia ja opetella lukemaan. Ensimmäisen lukuvuoden aikana lukeminen lähtikin sujumaan ja kuukauden ehdottomia kohokohtia oli, kun postilaatikkoon ilmestyi uusi numero viidakkoseikkailuja.
Lukemistakin enemmän taisin kuitenkin innostua piirtämisestä. Olihan se pakko itsekin yrittää piirtää tätä inspiroivaa puolialastonta pitkätukkaa lehden sivuilta mallia katsoen. Omat tuherrukset olivat arvatenkin aikamoisen kömpelöitä, mutta tästä huolimatta touhu oli jostain syystä ihmeellisen koukuttavaa. Muistan vieläkin elävästi, kuinka tutkin ammattilaisten piirtämistä ruuduista ihmisen anatomiaa. Ja miten niitä varjostuksia ihmisen naamaan piirretään. Näillä Tarzanista opituilla (matkituilla!) ja hyväksi havaituilla kikoilla muuten mennään edelleen. En ole ikinä innostunut opettelemaan fotorealistisempaa tyyliä. Lapsesta asti sarjakuvamainen pelkistys ja liioittelu on toimineet itselleni paremmin.
Viime viikonloppuna havahduin siihen, että en ole vuosiin piirtänyt yhtäkään Tarzan -aiheista kuvaa. Joten tässäpä on! Kuva on piirretty digitaalisesti iPadilla ja Procreatella.
Työprojekteissakin näitä Tarzanista opittuja taitoja pääsee tietysti hyödyntämään. Esim. nämä H24-hinauspalvelun hahmot on suoraa jatkumoa 80-luvulla piirretyille kuville.
P.S. Olen muuten vieläkin katkera siitä, että Tarzan-sarjakuvalehden julkaisu lopetettiin pyytämättä ja yllättäen, muistaakseni 90-luvun taitteessa (nopealla Altavistaamisella en löytänyt tarkkaa ajankohtaa). Tilalle kustantaja tarjosi muistaakseni muutamia vaihtoehtoja, esim. Hevoshullu -lehteä! Voitte varmaan kuvitella sen pettymyksen tunteen, joka jää kaihertamaan vuosikymmeniksi.